sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009

Haluan lapsille parempaa

Päivähoidon ja koulun toimintakulttureissa on eroja. Koulu organisaationa ja yhteisönä on heikoimmillaan juuri siinä, missä päivähoitoikäisten tarpeet ovat suurimmillaan: turvallinen jatkuvuutta korostava lapsilähtöinen läsnäolo ja leikinomainen sekä tunnetasolla tapahtuva vastavuoroinen yhdessäolo.

Päivähoito ja esikoulun pulmat ovat vieneet ajatukseni viime aikoina ja keskustelua asian tiimoilta olen käynyt paljonkin. Tuossa alussa oleva teksti oli lainaus eräältä asiantuntijalta, joka olisi halunnut pitää päivähoidon osana sosiaali- ja terveystoimea eikä viedä sitä lähemmäksi koulun toimintaa. Näin ajattelen itsekin.

Kaikesta huolimatta päivähoito päätettiin siirtää sivistystoimeen ja lopullisen siunauksen se saa reilun viikon päästä valtuustossa. Samassa yhteydessä on esitetty, että esiopetus taas siirrettäisiin varhaiskasvatuksen vastuulle. Se taas on saanut sellaiset vastavoimat liikkelle, etten usko idean menestykseen, vaikka siinä järkeä olisikin. Varsinkin jos asiaa tarkastelee pienten lasten ja heidän perheidensä kannalta.

Vaikka olenkin jäämässä isoissa ratkaisuissa vähemmistöön, yritän silti vaikuttaa asioihin.

Jos esiopetus jatkuu koulussa koulumaisesti, pitää mielestäni näillä lapsilla ja heidän perheillään silti olla oikeus yhdenmukaisiin palveluihin verrattuna päivähoidon eskariin. Nyt he eivät ole tasaveroisessa asemassa, vaikka monet vanhemmat ovatkin tyytyväisiä. Jos kuitenkin vanhemmilta kysyttäisiin
- haluatteko lapsillenne selvästi suuremmat (13) vai pienemmät (7 lasta) ryhmäkoot tai
- toivotteko kuulevanne lastenne koko päivästä (n. 9 h) säännöllisesti kuulumisia vai ette niin vastaukset olisivat uskoakseni ilmeisiä.

Jos olisin itse tiennyt näistä pulmista koulun eskarissa, olisi myös omat johtopäätökseni olleet selviä. Vanhemmilla pitäisikin olla oikeus tähän tietoon, jos siihen ei tule muutoksia ja tehdä sen perusteella valintoja.

Muutostarpeita siis on. Esitänkin siksi, että koulun esiopetuksessa olevien päivähoidossa tulisi myös jatkossa olla vain 7 lasta / kasvatushenkilö. Ei ole ihme, että toiminnasta saa rauhattoman kuvan, kun lapsiluvut ovat noin suuria. Nyt toiminta on lähinnä lasten säilöntää, eikä tavoitteellista toimintaa, mitä sen pitäisi olla. Sen tulisi antaa tukea sekä opetukselle että perheiden vanhemmuudelle. Tällaisilla luvuilla emme myöskään millään saa tiedonkulkua toimimaan!

Näihin tiedonkulun ongelmiin auttaisi myös se, jos asioista sovittaisiin syksyllä sekä eskarin opettajan että päivähoidon lastenhoitajan kanssa. Koulun esiopetuksen piirissä oleville lapsille tulisikin tehdä opetus- ja hoitosuunnitelma yhdessä lapsen vanhempien, esiopettajan ja päivähoidon lastenhoitajan kanssa.

Vanhemmille tulisi tarjota vähintään kolme kertaa lukuvuoden aikana mahdollisuus tavata esiopettaja ja päivähoidon hoitaja yhdessä ja keskustella lapsen hoitoon ja perheiden kanssa käytävään vuorovaikutukseen liittyvistä asioita. Vuorovaikutusta voisi parantaa myös nettiä hyödyntämällä. Jos ja kun kerran opettajaa ei kokopäivätyössä oleva vanhempi erikseen sopimatta tapaa koskaan, niin opettaja voisi kertoa lapsen päivistä säännöllisesti sähköisesti.

Se olisi askel oikeaan suuntaan. Silti jää huoli siitä, ettei kenelläkään ole kokonaiskuvaa näiden pienten lasten päivistä. He ovat neljä tuntia koulussa ja sitten ehkä viisikin tuntia päivähoidossa. Siinä voi sattua ja tapahtua kaikenlaista, mistä vanhempien olisi hyvä olla tietoisia. Koulun eskarissa varmasti tulee valmiimmaksi kouluun, mutta entä kuinka tällainen rakenne tukee lasten sosiaalisten taitojen kehittymistä?

Eskarilaiset ovat vielä pieniä lapsia. Syksyllä osa heistä on vasta viisivuotiaita. Pienten lasten elämän tulisi olla turvallinen ja kokonainen, jossa hän saa oppia ja leikkiä tukea saaden päivittäin.



*

sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2009

Lapsille turvallinen päivähoito

Viime päivinä on sähköposti tulvinut kannanottoja siitä, ettei esiopetusta saisi siirtää päivähoitoon. Tämä idea sisältyy kaupunginhallitukselle valmisteltuun esitykseen siitä, että päivähoito siirtää osaksi opetustointa ja samalla esiopetus osaksi päivähoitoa. Esitykseen kuuluu myös linjaus siitä, että päivähoidon sijasta käytetään termiä varhaiskasvatus. Minulle ei kuitenkaan ole selvinnyt olisiko meillä jatkossa sitten varhaiskasvatuskoteja vai mitä kuntalainen lähtisi etsimään, kun tahtoisi lapselleen saada päivähoitopaikan.

Myönnän, että minulla on vahva näkemys tästä asiasta, eikä nyt ole noussut mitään sellaista, jonka vuoksi kantaani olisi syytä muuttaa. Selvityksissä ei ole ilmennyt selkeitä hyötyjä, joiden vuoksi ehdottomasti päivähoito tulisi siirtää opetustoimeen. Kyse on kuitenkin mittavasta toimenpiteestä ja haasteellisesta muutostyöstä, koska päivähoidon ja opetustoimen toimintakulttuurit eroavat kovin toisistaan. Myös työehtosopimukset ovat erilaiset ja tuovat tähän oman jännitteensä.

Tässä taloudellisessa tilanteessa tulisi mielestäni keskittyä palveluiden turvaamiseen ja siksi muutosta ei tule tehdä. On myös syytä huomata, että asukkaat ovat varsin tyytyväisiä päivähoitoon, eikä siis sen vuoksi muutostarvetta ole. Lisäksi päivähoidossa nykyisellään on hyvin toimivat yhteistyörakenteet muihin lapsia ja heidän perheitään palveleviin toimintoihin kuten lastenneuvolaan ja terapiapalveluihin. Sosiaali- ja terveystoimessa on kokonaisvastuu pienistä lapsista.

Siirtoesitys on perusteltu kahdesta syystä. Se on säästöesitys, sillä tarkoitus on karsia päivähoidon avustavaa henkilökuntaa reilulla sadalla ihmisellä. He jäisivät sosiaali- ja terveystoimeen muihin tehtäviin, vaikka päivähoidossa on paljon pieniä paljon hoitoa ja hoivaa tarvitsevia lapsia. Tavoite on siis saada näin yksikkökustannukset laskuun. Toinen peruste on se, että muutokset kautta mahdollistettaisiin tilojen tehokkaampaa yhteiskäyttöä. Itse uskon, että siihen päästäisiin kehittämishankkeellakin.

Ainoa myönteinen seikka, joka hankkeeseen sisältyy on esitys siitä, että esiopetus siirrettäisiin päivähoidon vastuulle ja näin tuettaisiin lapsen oikeutta kokonaisvaltaiseen hoito- ja opetuspäivään. Nythän koulun puolella eskaria käyvät lapset ovat kahden organisaation "loukussa", mikä näkyy mm. vanhempien palautteena siitä, ettei tietoa lapsen päivästä saa.

Tästä minullakin on omakohtaisia kokemuksia, kuten olen aiemminkin kirjoittanut (ja tässä ja tässä). On todella onnetonta, että koulun puolella esiopetuksesta (4 h) ja päivähoidosta (n. 5 h) vastaavat aivan eri ihmiset eivätkä he juuri keskustele keskenään, eikä näin ollen kenelläkään ole selkeää kokonaiskuvaa lapsen päivistä. Siksi ei myöskään viestit kulje. Päivähoidon puolella henkilökunta työskentelee limittäin, jolloin myös terveiset kotiin kulkevat paremmin.

Katson siis, että tämä muutos olisi hyvä tehdä siitäkin huolimatta, että päivähoito säilyisi sosiaali- ja terveystoimessa. Pitää muistaa, että eskarilaisetkin ovat vielä pieniä lapsia. Osa heistä on syksyllä aloittaessaan vielä viisivuotiaita ja minusta heidän laittaminen koulumaailmaan on kovin aikaista, vaikka toki heistä tulee kouluvalmiita (tai ainakin valmiimpia kuin turvallisessa päivähoidossa) sillä tavoin.

Tämän vahvistivat myös rehtorit omassa kannanotossaan. En kuitenkaan usko, että tuon ikäisille lapsille on haitaksi että heistä huolehdittaisiin enemmän ja ettei heidän vielä tarvitsisi käydä välitunneilla. Mihin meidän pienillä lapsilla olisi niin kiire? Eikö vielä eka- ja tokaluokkalaisetkin saa olla pieniä ja vähän avuttomiakin, vaikka se teettäisikin sitten opettajille hitusen enemmän työtä? Annetaan lapsille aikaa olla lapsia.

Mutta en halua tehdä näitä ratkaisuja ilman tietoa kustannusvaikutuksista enkä ilman selvitystä siitä, kuinka se vaikuttaa työntekijöiden työehtosopimuksiin. Enkä voi myöskään millään muotoa hyväksyä sitä, että jälleen kerran tämänkin asian valmistelun yhteydessä virallinen yteistoimintamenettely on hoidettu huonosti. Esimerkiksi avustavan henkilökunnan tulevaisuudesta ei ole virallisesti keskusteltu.

Nämä ovat vaikeita ratkaisuja ja asioilla on puolensa. Kun otan tai otamme kantaa jonkin ratkaisun puolesta, olemme toista näkemystä vastaan. Haluan kuitenkin, että päätökset tehdään rakentavassa hengessä, hyvin valmisteltuina ja työntekijöitä arvostaen. Olen hyvin pahoillani, että näiltä osin jälleen kerran on menty sieltä, missä aita on matalin.


*

keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009

Espoon säästöistä työelämään

Espoon säästöistä syntyi sopu enemmistön kesken, josta tiedotettiin kertomalla mistä ei rahaa oteta pois. Espoo-lisästä ei tingitä, eikä opetuksen tuntiresursseista. Myös oppilashuolto ja kouluterveydenhuolto säästyy säästöiltä. Viheralueiden hoidosta ja järvien hapetuksestakin vastataan aiempien suunnitelmien mukaan. Hyvä näin!

Jostain otetaan kuitenkin pois noin 29 miljoonaa euroa (Kela-maksun alennuksesta syntyy tänä vuonna n. 6 miljoonan säästö), eikä sitä kaupungin lähettämässä tiedotteessa kerrota. Eikö se olisi ollut olennaisempi tieto?

Ensimmäisenä vastuun taloustilanteen kurjistumisesta joutuvat siis kantamaan pienimmät lapset (päivähoito ja neuvolatoiminta), sairaat (terveyskeskukset) ja vanhukset. Tässä sopimuksessa demarit eivät suostuneet olemaan mukana. Meidän ehdotuksemme oli hillitympi, koska Espoolla on mahdollisuus myös purkaa rahastoja ja ottaa velkaa tässä tilanteessa. Peruspalveluista huolehtiminen olisi nyt tärkeintä.

Tulevien vuosien talouden tasapainottamissuunnitelmaa ei ole vielä ryhmien välillä puitu. Kukapa vastustaisi sitä, että asioita tehtäisiin järkevämmin ja samalla edullisemmin, mutta listalla on myös esityksiä, joita ihmetteln. Näitä on mm. maahanmuuttajien toimintakeskusten keskittäminen ja toiminnan luonteen muuttaminen. On myös väärin pyrkiä perustelemaan tehostamisella päivähoidon siirtämistä opetustoimeen. Tuollaiset suuret organisaatiomuutokset vievät voimavaroja, kun nyt pitäisi keskittyä palveluiden turvaamiseen.


***
Tänään saimme kuulla, kuinka maan hallitus veti pois esityksensä nostaa eläkeikää. Tämä oli jo toinen kerta, kun hallitus teki huolimattoman esityksen ja joutui sen sitten perumaan. Ensimmäinenhän oli päivähoidon nollamaksuluokan poistamisyritys.

Tätä taustaa vasten ymmärrän nyt pääministerin virallisen linjan siitä, ettei valmisteilla olevista asioista saa puhua. Kun ministereiden tietotaso on tätä tasoa niin asioita onkin syytä antaa virkamiesten valmistella huolella ennen kuin ne tuodaan julkisuuteen.

Toki itsekin kuulun niihin, joiden mielestä työntekijöitä tulisi kannustaa ja houkutella olemaan nykyistä pidempään työelämässä. Siinä työssä johtamisella on iso merkityksensä ja hallituksen yritys sanella näin isoja asioita ei tässä mielessä näyttänyt hyvää mallia.

Paluu neuvottelupöytään, erilaisten näkemysten ymmärtäminen ja ratkaisujen etsiminen on varmasti tuloksekkaampi tie. Näin on myös työpaikoilla: arvostuksen saaminen, hyvät työolosuhteet ja vaikuttamisen mahdollisuudet ovat avainasemassa työssä viihtymiselle sen lisäksi, että tietysti palkan ja työmäärän pitäisi olla kohillaan niin työuran alussa kuin loppupäässä.


*

sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2009

Luminen helmi

Kävin tutustumassa Högnäsiin ja Matalajärven ympäristöön yhdessä kaupunkisuunnittelulautakunnan kanssa. Högnäs on uskomaton pieni kylä hieman Kehä kolmosen pohjoispuolella. Alueella on omakotitaloja ja loma-asuntoja sekä erittäin rikas luonto. Nyt tuolle alueelle ollaan laatimassa asemakaavaa, jonka tavoitteena on osittain luoda edellytykset nykyisen asuntokannan kunnostamiselle. Loma-asuntoja toivotaan voivan muuttaa ympärivuotiseen asumiseen. Myös lisärakentamista on ainakin jonkin verran tulossa.

Högnäs sijaitsee kapealla kannaksella Bodominjärven ja Matalajärven välissä. Jälkimmäinen noista taas on valtakunnallisesti arvokas Natura-ohjelmassa suojeltu lintujärvi. Suojelu ei ole valitettavasti turvannut pientä järveä, vaan se on pahasti rehevöitynyt ja asukkaat ovat tehneet kovasti töitä yhdessä viranomaisten kanssa kunnostaakseen sitä. Tämä työ tulee jatkumaan.

Merkittävien luontoarvojen ja Matalajärven tilan vuoksi lisäasumista ja ylipäätään kaikkea lisärakentamista tulee suunnitella huolella. Siksi olikin hyvä, että lautakunta jalkautui maastoon ja perehtyi koko Matalajärven alueen suunnitteluun, vaikka jokaisesta hankkeesta päätetäänkin sitten yksitellen.

Tuo alue ja Bodominjärven ympäristö on aivan omanlaisensa maailma, missä on historian havinaa, kartanoita, upeita maisemia ja monimuotoinen luonto. Kannattaa siis tutustua! Jo nyt voin kuvitella, kuinka uskomattoman kaunista Högnäsissäkin on kesällä, kun lumivaippa on sulanut ja puihin puhjennut lehdet. Siinä on aihetta useammallekin kesäretkelle.

Harmikseni tällä kertaa unohdin kameran kotiin, joten en nyt jakaa talvisia näkymiä kanssanne. Sitä virhettä en toiste tee ;)


*

sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2009

Talvi - kaivattu vieras

Helmikuu olikin oikea talvikuu. Kauan saimmekin oikeaa talvea odotella ja jonkin verran on sen kunniaksi tullut ulkoiltua viikonloppuisin. Kävimme Oittaalla laskemassa mäkeä ja kulkemassa hiemaan jäällä. Poikkesimme myös talvisessa ja aurinkoisessa Korkeasaaressa. Kissalaaksossa kissat olivat kovin eläväisiä ja lämmitellä saimme africasia-talossa, missä nautimme myös omat eväämme.

Kuun alussa jatkoin lastenkulttuurin harrastustamme. Teatteri Hevosenkengässä oli ensi-illassa Tuhkimo, joka oli ehkä tavanomaista hauskempi versio tutusta sadusta ja sai tyttömme eläytymään voimakkaasti. Pojan kanssa kävin katsomassa 3D-version elokuvasta Kärpäsenä kuuhun, missä oli vähän aikuisellekin kohdennettuja heittoja historiasta. Uusi tekniikka antoi elokuvalle todella oman säväyksensä! Se toi asiat ja tapahtuman aivan nenän eteen.

Helmikuun piti huipentua Tampereelle ja kylpylään. Ja tavallaan huipentuikin, mutta varsin kurjalla tavalla, sillä vatsatauti tainnutti meidänkin perheemme. Juuri nyt näyttää olevan harmillisen paljon erilaisia pöpöjä liikkeellä.

Muutoin olen pari kolme kertaa viikossa käynyt salilla, mutta tavoitteena on kyllä lisätä liikuntaa kun kevät menee pidemmälle ja ulkona on mukavampi olla. Vaikka talvi onkin ollut hieno niin kaipaan todella jo lämmintä ja vihrää luontoa. Oi sitä onnea, kun kohta saa upottaa sormet oman pienen pihamaan multaan!