maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Miksei uni jo tule?

On erikoista, että tämä syksy on ottanut koville. Viime kesä oli niin hieno ja lämmin, että kuvittelin sen voimalla jaksavan kevyesti ensi kevään valoon. Toisin kävi. Pimeys on iskenyt aika lujaa ja vienyt voimat.

Viime viikot olen vielä ollut puolikuntoinen. Tekisi oikeastaan mieli kysyä miksei flunssa jo tule, iske kunnolla ja mene sitten pois. Mutta ei, olen ollut selvästi työkuntoinen, mutta illat olen viihtynyt kuuman mehun äärellä peiton alla.

Tänäkin iltana väsytti aivan kamalasti ja kaivauduin ajoissa sänkyyn, mutta nytpä ei uni tullutkaan! Kamalaa. Mielessä pyörii sata asiaa, jotka pitäisi hoitaa ja kaikki työasioita. Lista asioista, joista pitäisi ottaa selvää on loputon.

Pyörimisen sijasta ajattelin viettää siksi hetken koneen ääressä, mutta onko minulla edes mitään sanottavaa tässä tilassa?

Muutaman kerran on tämän pyörimisen keskellä eilisessä Hesarissa ollut artikkeli äitijohtajuudesta. Siinä oli paljon asiaa ja toivon sen herättävän ajatuksia monissa naisissa. On hyvä, että Kirsi Pihan kaltaiset menestyneet naiset nousevat esiin ja kertovat olevansa feministejä. Sukupuolella on väliä työelämässä ja uralla etenemisessä. Olen itsekin tavannut opiskeluaikana naisia, jotka uskoivat meidän ikäluokan päässeen eroon syrjinnästä ja saavuttaneen täydellisen tasa-arvon. On myös ollut ilo huomata heidänkin heräämisensä todellisuuteen.

Äitijohtaja on hyvä termi. Liian yksioikoisesti meillä ajatellaan, että äitiys ja aika lasten kanssa kotona vie taitoja ja tietoja, joita työelämässä tarvitaan. Ja samaan aikaan meillä puhutaan sosiaalisen pääoman arvostuksen kasvusta! Sen aika on ehkä vasta tulossa.

Piha kuvaa mielestäni varsin osuvasti elämäämme eräänlaisen syyllistämisen kehällä. Lehtijutun mukaan me kaikki pelkäämme syyllistämistä. "Työssäkäyvät äidit pelkäävät leimaamista huonoiksi äideiksi. Kotiäidit pelkäävät, että heitä halveksitaan uran puutteesta. Lapsettomat naiset pelkäävät, että heidät leimataan kylmiksi uraohjuksiksi. Miehet pelkäävät, että heitä syytetään naisten alistamisesta."

Syyllistäminen ja suvaitsemattomuus kulkevat tavallaan tässä käsikädessä. Koko tämän lyhyen äitiyden ajan olen ihmetellyt, miksi meidän on niin vaikea antaa tilaa muiden tehdä omia ratkaisujaan. Miksi on niin vaikea hyväksyä, etteivät kaikki halua elää samalla tavoin ja tehdä samanlaisia ratkaisuja kuin minä itse? Eihän kukaan koskaan elä toisen kanssa samanlaista elämää niin miksi sitten vanhemmuuden malli pitäisi olla kaikilla sama?

Oma kysymyksensä on sitten se, mitä yhteiskunnan on syytä ja varaa tukea taloudellisesti tai muilla keinoin. Valinnan vapautta on mahdollista ja hyvä tukea tiettyyn rajaan saakka, mutta yksilöillä ja perheillä on myös velvollisuus huolehtia omasta elatuksestaan. Erilaiset isävapaat ovat taas perusteltuja siitä syystä, että lämmin suhde molempiin vanhempiin antaa lapselle ja perhelle tasapainoisemmat eväät tulevaisuuteen. Ja tämä koskee tietysti myös naisparien molempia osapuolia samalla tavoin.

Tässä pikkulapsivaiheeseen keskittyvässä keskustelussa unohdetaan usein täysin se, että lapsi tarvitsee vanhempiaan vähintään parikymmentä vuotta, eikä vain muutamana ensimmäisenä vuotena. Siksi yhteiskuntaa ja työelämää pitäisi pysyvästi muuttaa sellaiseksi, että ihmisillä - niin naisilla kuin miehillä - olisi tilaa olla vanhempia, kokonaisia ihmisiä. Ihmisen hyvinvointi ja tasapainoisuus eivät voi olla työnantajalle tai yhteiskunnalle muuta kuin eduksi.

Tarvitsemme siis nousevien äitijohtajien rinnalle isäjohtajia, eikö?

torstaina, lokakuuta 26, 2006

Onnellisia lapsia, liikuttunut äiti

Meillä oli eilen päiväkodissa hoito- ja kasvatuskeskustelu. Aika ei ihan riittänyt kaikkiin asioihin ja siksi keskustelua jatketaan kaiketi ensi viikolla vielä Väinön osalta.

Keskustelun tavoitteena on arvioida lapsen taitoja ja miettiä, millaisia asioita lapsen tulisi oppia ja tehdä yhteisiä sopimuksia kasvatuksen linjoista. Elsan kohdalla tälläinen yhteinen sopimus oli hyvin helppo ilmaista sanoin: "periksi ei anneta". Tyttö koettelee aikalailla sekä vanhempiaan että hoitohenkilökuntaa, mutta silti meidän on vain jaksettava pitää rajoista ja säännöistä kiinni.

Väinön asioissa emme vielä noin pitkälle päässeet, mutta oli todella ihanaa kuulla hoitajan ajatuksia lapsestamme. Hänen mukaansa Väinöstä näkee, että hän on onnellinen lapsi. Poika on päiväkodissakin kekseliäs ja vitsikäskin avoin lapsi.

***

Useamman viikon kestänyt epäselvä tilanne mahdollisesta työtehtävieni muutoksesta on päättynyt. Sen vakuudeksi sain tänään virallisen päätöskirjeen kaupungilta ja lahjan työkavereilta. He lahjoittivat minulle osaksi kai kannustuksen vuoksi ja osaksi kai korostaakseen muuttuvaa asemaani kahvimukin, jossa lukee "THE BOSS". Tulin siitä todella hyvälle tuulelle - ja liikutuinkin hitusen.

Uusi tilanne työyhteisössämme on mietityttänyt minua ja työkavereitani. Muutos ei välttämättä ole yksikertainen ja vaikeuksiakin on varmasti edessä. Samaan aikaan tapahtuvat muut henkilöstövaihdokset eivät tilannetta helpota. On ollut kuitenkin hyvä huomata, että kaupungin sisällä on mahdollisuus saada tarpeellista tukea ja koulutukseenkin olen pääsemässä, kun hieman on kokemusta kertynyt uusista tehtävistä. Tämän lisäksi on tukena on säännölliset tapaamiset muiden kollegoiden kanssa.

Eiköhän se siitä!

sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006

Hyviä uutisia Nuuksiosta ja muita huomioita

Valtiolta on viimein löytymässä varoja Nuuksion luontokeskuksen rakentamiseen. Keskustelua siitä on käyty vuosia. Itsekin kirjoitin siitä vuonna 1999 Länsiväylään näin:

"Kävin äskettäin Nuuksiossa. Se on yksi Suomen suosituimpina kansallispuistoja. Siellä käy vuosittain n. 100 000 vierailijaa, joukossa paljon ulkomaalaisia. Ympäristöministeriökin vie usein kansainvälisiä vieraitaan Nuuksioon. Kansallispuistojen hoidosta ja toiminnasta vastaa Metsähallitus. Sen tavoitelistalla Nuuksion luontokeskus on ollut lähes kymmenen vuotta ensimmäisellä sijalla. Silti vuosien varrella on muiden kansallispuistojen yhteyteen rakennettu ja on suunnitteilla uusia luontokeskuksia, mutta ei Nuuksioon. Ne on saatu ns. karvalakkilähetystöjen vaatimuksista."

Yhteistyösopimus siitä, miten kunnat ja muutkin toimijat otetaan hankkeeseen mukaan on syntymässä ja asia ensi tiistaina kaupunginhallituksen listalla. Hankkeelle on asetettu kovia tavoitteita, kuten "luoda kansainvälisesti kiinnostava ikkuna Suomen luontoon ja luontomatkailukohteisiin, saada ihmiset arvostaman metsää, luontoa ja luonnonvarojen kestävää käyttöä osa suomalaista kulttuuria" ja uskon näiden tavoitteiden toteutumiseen.

Nuuksiokeskus parantaa valmistuessaan (v. 2010) ehdottomasti pääkaupunkiseudun asukkaiden ulkoilu- ja luonnon virkistyspalveluja. Kun kuulimme asiasta konsernijaostossa joku aika sitten otin esille sen, että samaan aikaan tulee huolehtia siitä, että julkisen liikenteen kulkumahdollisuudet Solvallaan paranevat, jotta keskus on mahdollisimman monen asukkaan saavutettavissa. Tästä aion puhua jatkossakin ja siitä pitää jossain vaiheessa muistuttaa myös YTV:tä, kun se tekee linjasuunnitelmiaan.

***

En koskaan katso MOT-ohjelmaa, mutta aivan sattumalta TV oli kotonamme viime viikolla auki, kun se alkoi. Ohjelma ja sen kuvaus siitä, kuinka avuton pariskunta häädettiin omasta kodistaan on nostanut pienoisen myrskyn vesilasissa. Saamme siitä selvityksen ensi viikon kaupunginhallituksessa, mutta tietoa on tullut jo sitä ennen.

Asia ei ole tälläkään kertaa niin mustavalkoinen kuin tuon ohjelman perusteella voisi ajatella. Tämä samainen pariskunta on vastustanut 90-luvulla valmisteilla olevaa kaavamuutosta, jossa heidän talonsa olisi erotettu omaksi rakennuspaikakseen. Sen sijaan he olivat vaatineet tehokkaampaa kerrostalokaavaa kuin mitä kaupunki oli suostunut tekemään.

NCC myöntää, että olisi voinut toimia toisin, mutta sekin kertoo tarjonneensa korvauksena isompaa summaa kuin mitä oikeus lopulta määräsi ja oli NCC tarjonnut pariskunnalle rivarikolmiotakin alueelta.

Taloa ei takaisin saa ja virheistä voi oppia. Meille luottamushenkilöille tämä asia tuli kuitenkin yllätyksenä, sillä häädöstä vastasivat valtion viranomaiset, kuten myös oikeuden päätöksestä.

Terassiltamme olemme seuranneet rakennustyön alkua. Paikka sopii hyvin asuntorakentamiseen, vaikka ikävä kaikuhan nyt alueella kieltämättä on, eikä ainakaan vielä NCC:n sivuilla ole noita asuntoja myynnissä.

***

Viime viikon kaupunginhallituksen elinkeino- ja työllisyysjaostossa saimme selvitystä Espoon keskuksen kehittämishankkeen tilanteesta. Toimintakeskuksen, johon sisältyy tuo kauan odotettu kirjasto, sopimusasia on ensi viikolla kiinteistölautakunnassa. Hanke etenee, vaikka YIT etsii vielä kaupallista kumppania. Hyvältä näyttää siis!

***

Kokoomus on ollut viikon puheenaihe, enkä aio siihen soppaan puuttua. Perjantaina lehdissä kirjoitettiin Ilkka Kanervasta kertovasta kirjasta. Hämmennyin kun lukiessani hieman liikutuin, kun jutussa kuvattiin Kanervan tunteitaan tyttäriään kohtaan ja hätää, jota oman lapsen loukkaantuminen oli miehessä aiheuttanut. Mieleeni nousi Iken "vihollisen" Niinistön muistelmat. Niinistön kirjaa lukiessa jouduin pyyhkimään silmäkulmiani, kun hän kertoi kaipuustaan vaimoaan kohtaan. Pitäisikö huolestua, kun kokoomuslaiset miehet saavat minut liikuttumaan?

Kyse on kuitenkin laajemmasta "oireyhtymästä". Lapset ja perhe ovat niin tärkeitä, että kuvaukset, joissa joku ne menettää koskettavat aina. Kenellekään ei sellaista soisi tapahtuvan.

maanantaina, lokakuuta 16, 2006

Uusi viikko, uusi ohjelma ja vanhat uutiset

Viikko alkoi mukavissa merkeissä: kävin aamulla uimassa ja siitä tuli hyvä energinen olo. Voimia tässä tarvitaankin, sillä töissä on aikamoista sekamelskaa. Ihmisiä menee ja toivottavasti myös tulee sellaista tahtia, että hirvittää. Kaipa me silti siitä selviämme.

Viime viikon isot uutiset ovat olleet paljon mielessä. Minäkin olen iloinen, että hedelmöityslaki on viimein tulossa. Keskusteluissa on monesti unohtunut, että suurin osa palveluiden käyttäjistä on ihan tavallisia heteropariskuntia ja heidänkin hoitojen takia on tärkeää, että toimintaa säädellään lailla.

Kun perjantaina kuulin äänestyksestä totesin, että on hienoa, että tästä maailmasta löytyy vielä suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Siltä minusta tuntui. Ehkä äänestys ei oikeasti kuvaa koko maailmaa, mutta ainakin Suomea ja maassamme tapahtuvaa kehitystä parempaan suuntaan.

Myöhemmin kävimme äänestyslistaa tarkkaan läpi. Arto onkin omassa blogissaan tehnyt valaisevan laskelman siitä, ettei oikeisto-vasemmisto -akselin erot ole vieläkään merkityksettömiä. On melkoinen ihme, että keskustajohtoinen hallitus saa tämän lain aikaiseksi. On siinä saanut demariryhmä ja demariministerit varmasti tehdä hartiavoimin töitä. Hyvä niin!

Pettynyt olen siihen, että Espoostakin löytyi kolmen eri puolueen kansanedustajia, jotka äänestivät naisten ja naisparien hedelmöityshoitoja vastaan. Olen tottunut ajattelemaan, että kaupungeissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla ollaan vapaamielisempiä ja suvaitsevaisempia.

***

Ahtisaari ei saanut Nobel-palkintoa. Monen muun tavoin en voi muuta kuin kysyä yhä uudelleen, kuinka monta rauhaa yhden miehen tulee saada aikaiseksi ollakseen tuon palkinnon arvoinen?

***

WeeGee oli juuri niin upea, ihmeellinen ja houkutteleva kuin kaikissa lehtikirjoituksissa on kerrottu. Tulkaa ja kokekaa se itse! Minäkin aion mennä sinne vielä paremmalla ajalla ja kunnollisilla kengillä. Pitää vielä vaan tuo mies saada vakuuttumaan, että siihen kannattaa varata aikaa.

***

Tämä viikko on helpompi kuin edellinen ja on syytäkin olla! Tiistaiaamuna konsernijaosto jatkaa omistajapolitiikan, hyvän hallinnon ja tilaaja-tuottaja -mallin linjaamista. Työ on tuskastuttavan hidasta ja työlästä. Ideologiset erot näkyvät tässäkin asiassa, eikä järjelläkään tunnu aina olevan arvoistaan osaa linjausten teossa.

Torstaina osallistun varajäsenenä elinkoino- ja työllisyysjaoston kokoukseen, jossa on mm. Espoon keskuksen asioita esillä. Toivottavasti luottamus kirjaston tilanteeseen vain vahvistuu...

keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006

Historian lehdet havisevat jälleen

Olin tänään kaupunginhallituksen valvojana kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa. Saimme siellä viimein Etelä-Espoon yleiskaavaehdotuksen valmiiksi esitettäväksi kaupunginhallitukselle, joka puolestaan päättää ehdotuksen laittamisesta nähtäville.

Viilasimme vielä muutamaa kohtaa, jotka olivat Kehä III:n pohjoispuolisilla alueilla. Kyseinen alue on ainoa, minne yleiskaava-alueella sijoittuu kylämäisiä AT-alueita ja tarkensimme merkinnän kaavamääräystä selvemmäksi. Tarkoitus on, että näille alueille tulee todella väljää asutusta. Alue tulee olemaan selvästi muusta Etelä-Espoosta erottuva omailmeinen alue.

Lisäksi levensimme Dämmanin alapuolista viheraluetta perustuen juuri valmistuneeseen luontoselvitykseen. Uskoaksemme näin ihmiset ja liito-oravat voivat asustella alueella sopuisammin, eikä ympäristökeskuksenkaan kanssa tule pulmia.

Kaikkiaan lautakunta on käsitellyt yleiskaavaa 15 kertaa kokouksissa ja lisäksi on ollut neljä seminaaria. Yleisölle on järjestetty 18 tilaisuutta. Tällä työllä saimme yleiskaavaehdotuksen yksimielisesti valmiiksi. Tietysti se edellytti sitä, että joissakin pienissä yksityiskohdissa jokainen lautakunnan jäsen joutui hieman tinkimään. Käytännössä työskentelyn aikana on jätetty lukuisia pöytäkirjamerkintöjä, joissa tuodaan ilmi näitä seikkoja. Niihin palataan ainakin osittain sitten aikanaan, kun teemme asemakaavoja.

Toisaalta työskentelyn aikana on tehty lukuisia selvityksiä, jotka ovat osaltaan ohjanneet päätöksentekoa luonteviin ratkaisuihin. Huolellinen työ ja perusteellinen pohdinta ovat olleet peruslähtökohtia.

Tänään lautakunnan kokouksen yhteydessä meille oli tarjolla kakkua. Keskuksen päällikkö on äskettäin täyttänyt vuosia. Eräs esittelijä totesi minulle, että "kaupunkisuunnittelupäällikkö täytti 60 vuotta ja yleiskaava 30 vuotta". Todella pitkään kestäneestä työstä on siis kyse. Monet ovat siis olleet ennen meitä tekemässä pohjustustyötä tälle viimeiselle rutistukselle. On ollut hienoa olla tässä työssä mukana!

Iso työ on siis nyt tehty, mutta ei kaava vielä ole valmis. Talven aikana saamme varmasti vielä paljon palautetta, jota pitää vakavasti pohtia. Tarkennuksia ja pieniä muutoksia kaavaan on vielä nähtävilläolon jälkeenkin mahdollista tehdä. Ei kuitenkaan niin suuria, että kaavaprosessi pidentyisi. Silti isojakin ristiriitoja, joita toivottavasti ei tule, on mahdollista ratkoa.

Meillä on tärkeänä tavoitteena ollut kaavaprosessien nopeuttaminen. Valmis yleiskaava on yksi keino nopeuttaa asemakaavoitusta. Siksikin tämä työ on saatava viimein vietyä loppuun asti.

Ensi keväänä Etelä-Espoon yleiskaava on valtuuston viisaissa käsissä.

sunnuntaina, lokakuuta 08, 2006

Koulua, joukkoliikennettä, yleiskaava, Weegee ja kaikkea muuta

Olo on nuutunut ja koti tuntuu ihanaakin ihanammalta paikalta. Olen ollut pari yötä espoolaisten opettajien kanssa risteilemässä. Reissu oli hyvä: puhuimme asiaa, paransimme maailmaa ja pidimme hauskaa. Espoolaiset opettajat ovat aikamoisia! Meitä päättäjiä matkassa oli kahdeksan viidestä eri puolueesta.

Noin kuukauden päästä kaupunginjohtaja antaa talousarvioesityksensä valtuuston päätettäväksi. On siis päivänselvää, että puhuimme koulutuksen resurssitarpeista. Espoo on siitä poikkeuksellinen suuri kunta, että meillä koulaisten määrä kasvaa ja sen pitää näkyä myös talousarviossa. Oppitunneista ei enää säästetä, mutta lautakunta on esittänyt pienoista lisäystä. Tavoitteena on saada erityisopetuksen kasvu taittumaan.

Puhuimme myös paljon muusta. Keskustelimme siitä, että ennaltaehkäisevän työn merkityksen korostamisesta pitäisi päästä sen määrittämiseen: mitä erityistä tukea peruspalveluissa ml. koulu tarjotaan niille lapsille, jotka ovat vaarassa pudota. Espoossa aiotaan kokeilla eheytettyä koulupäivää ja odotan mielenkiinnolla tuloksia. Ainakin jokunen opettaja piti täysin todennäköisenä, että tulevaisuuden koulussa opettajilla on kokonaistyöaika.

Pääkaupunkiseudun yhteistyö tuntuu koulupuolella olevan uhka tai ainakin sen vaikutuksia pelätään. Silti on välttämätöntä pohtia seutuyhteistyön mahdollisuuksia. Jos jossain vaiheessa reuna-alueilla osoitamme espoolaisille lapsille koulupaikat toisen kunnan puolelta, pitää meidän tietää miten se vertautuu espoolaiseen opetukseen.

Erityisopetuksen tarve huolettaa. Espoossa joka kymmenes oppilas on erityisoppija. Luku on aivan omaa luokkaansa koko Suomessa ja samaan aikaan erityisopetuksessa on ennätyksellisen paljon epäpäteviä opettajia. Mielenkiintoinen yhtälö. Erityisopetuksen kehittämisesityksiä on tulossa ensi keväänä lautakuntaan.

Käsittelimme asioita pienistä yksityiskohdista laajoihin kokonaisuuksiin. Myönnän, että olin järkyttynyt kuullessani, ettei Espoo ole voinut (halunnut) tarjota erityisluokkien opettajille työkännykkää, vaan he ovat joutuneet hoitamaan yhteydenpitoa vanhempiin ja yhteistyötahoihin omalla kännyköillään. Pieni asia, joka ei totisesti ole valtuustoasia, mutta tärkeä jokaiselle opettajalle heidän yksityisyyden ja jaksamisen kannalta. Hävettää.

Käytäväkeskusteluissa kuulin, että Keski-Espoon koulun kehittämistä on käsitelty lautakunnassa viime kuussa. Asia on tulossa kohtapuoliin kaupunginhallitukseen käsiteltäväksi. Koulu tarvitsee kohennusta, jotta sen maine vanhempien keskuudessa paranisi. Samalla sain myös kuulla, ettei siellä ole kunnon ruokailutila. Oppilaat syövät käytävillä! Kun kirjasto koululta poistuu, toivovat opettajat saavansa viimein kunnon ruokalan. Kaupungin suunnitelmahan taas on tehdä kirjaston tiloihin nuorisotila, joka myös on tarpeen tällä alueella. Asiaa on varmasti syytä miettiä ennen lopullisia päätöksiä.

Sain parissa päivässä paljon tarpeellista tietoa. Koulupuoli on ollut minulle vierain sektori omassa kaupungissamme. Tunnustan sen avoimesti, kuten myös sen, etten vieläkään tiedä riittävästi. Töitä on tehtävä jatkossakin.

***
Tuleva viikko on rankka. Illat tulevat olemaan yhtä menoa:
- maanantaina on valtuuston kokous, missä käsittelemme lukuisia valtuustoaloitteita. Yksi niistä koskee tietulleja (selvittäminen on ihan ok, mutta saataisiko jollain muulla keinoin paremmat tulokset?). Jätän itse huomenna meidän ryhmän yhteisen valtuustoaloitteen joukkoliikennelippujen hintojen jäädyttämisestä. Siitä enemmän myöhemmin.
- tiistaina on kaupunginhallituksen kokous ja sen jälkeen iltakoulu omistajapolitiikasta, hyvästä hallinnosta ja tilaaja-tuottajaselvityksestä. Nämä asiat ovat tulossa seuraavalla viikolla taas kerran konsernijaostoon ja sitä myöten valtuustoon.
- keskiviikkona menen kaupunkisuunnittelulautakuntaan. Lautakunta on viimein laittamassa Etelä-Espoon yleiskaavaehdotuksen kaupunginhallitukseen. Iso työ ei ole päättynyt, mutta merkittävässä vaiheessa.
- torstaina on WeeGee-talon avajaiset, joihin osallistun valitettavasti yksin, kun emme saaneet lastenhoitajaa. Vaikka yleensä jätänkin tällaiset tapahtumat väliin, näihin pippaloihin on osallistuttava! Espoo on satsannut taloon valtavasti ja kalliiksi toiminta tulee jatkossakin (10 milj €/v). Saastamoisen säätiön taidekokoelmasta on kirjoitettu alkusyksyn aikana jonkin verran. Toivon todella, että EMMAsta tulee juuri niin merkittävä nähtävyys kuin Espoossa unelmoidaan.
- perjantaina on sitten viimein koti-illan aika.

tiistaina, lokakuuta 03, 2006

Kirjahaaste

Laura heitti minullekin kirjahaasteen. Se tuli aika sopivaan aikaan, sillä olen uudelleen päässyt lukemisen makuun. Viimein pitkän ajan jälkeen olen jaksanut jo useamman kuukauden ajan lukea! Vielä viime talvena olin niin väsynyt iltaisin, ettei siitä tullut mitään, mutta nyt – niin toivon – todella huonosti nukutut yöt alkavat olla jo takana ja olen pirteämpi.

Olen lukenut ajoittain paljonkin ja tässä tilanteessa haaste ei siis masentanut, vaan innoitti käyttämään hetken aikaa ja miettimään kysymyksiä. Tässä vastaukseni.

1. Kirja, joka muutti elämäni

Huomaan, että monien mieleen tämän kysymykset kohdalla muistuvat pääsykoekirjat ja niin kävi minullekin. Kariston ja kumppaneiden Elintaso, elämäntapa ja sosiaalipolitiikka ei ollut minulle ensimmäisellä kerralla pääsykoekirjana, mutta on jättänyt minuun lähtemättömän kiinnostuksen sosiaalipolitiikkaa kohtaan. Kirja sai ja saa minut edelleen ihmettelemään, miksi koulun historiassa oli niin vähän elinolojen ja elämäntapamme muutoksista ja niin paljon opetusta valtioiden välisistä sodista ja rauhan sopimuksista. Sosiaalihistoria on kuitenkin vuosilukuja kiinnostavampaa!

Toisaalta mieleen tulee toinenkin kirja nuoruuden vuosilta. Eksyin kerran kirjastossa runokirjojen sekaan ja löysin Baudelairen Pahan kukkia ja sen jälkeen runot ovat olleet osa elämääni.

2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran

Rehellinen vastaus tähän on se, että on liian paljon kirjoja, joihin pitäisi palata uudelleen ja uudelleen, mutta en ole niin tehnyt. Vielä, toivon. Sinuhen ja Hessen Arosuden olen lukenut pariin kertaan, mutta eniten käsissäni on viime vuosina kulunut Runoista rakkaimmat – kokoelma suomalaista runoutta.

Ensimmäisenä äitien päivänäni sain Äidin karkkipäivä –kirjan, joka on piristänyt mieltäni useaan kertaan. Sen ensimmäisellä aukeamalla on iso punainen ja pieni sininen käsi ja alla lukee äitienpäivätoivotukset äidin pojilta. Muisto elämää suuremmista hetkistä. Se ei kuitenkaan muuttanut elämääni, sillä silloin se oli jo muuttunut.

3. Kirja mukaan autoille saarelle

Tämä kysymys taitaa liittyä olennaisesti yhteen viimeisen kysymyksen kanssa. Venäläisistä klassikoista valitsen Anna Kareninan, joka minulta on joskus jäänyt kesken (häpeän!). Autoilla saarella minulla olisi varmaan viimein aikaa lukea kirja loppuun.

4. Kirja, joka teki minusta hupakon

Tämä on paha. Luulen, että olen juuri niin hupakko kuin olen ihan ilman kenenkään kirjallisia ansioita ellei Suomi-popin sanoituksia oteta huomioon. Vastaus saattaisi kuitenkin löytyä Arja Tiaisen runosta Päätoimiseksi naiseksi älä rupea (Kokoelmasta Runoja 1971-1982)– ehkä.

5. Kirja, joka sai minut kyyneliin

Kun mietin, huomaan, että itken huomattavasti useammin elokuvissa kuin lukiessani. On tietysti useita runoja, jotka saavat silmäkulman märäksi, mutta harvoin olen tarvinnut tukkua nenäliinoja kirjaa lukiessani. On kuitenkin yksi poikkeus. Se on Kortteisen ja Tuomikosken kirja Työtön, jossa on paljon suoria sitaatteja kovia kokeneilta ihmisiltä itseltään. Ne koskettivat.

6. Kirja, jonka toivoisin tulevan kirjoitetuksi

Jokin sisälläni ehdottaa tähän kirjoja "Näin Lähi-Itään syntyi pysyvä rauha" tai miksei samantien "Näin saimme maailmaan rauhan ja ihmisille hyvän tahdon". Ainahan sitä saa kai toivoa... No, toisaalta olisi hienoa, jos joku kirjoittaisi kirjan, joka kertoisi lyhyesti ja ytimekkäästi, miten kovapäisen ja pienistä suolapaloista nauttivan naisen saa väistämättä laihtumaan.

7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta

Mieleen ei tule ainuttakaan, sillä arvostan kirjoja ja kai niille kaikille on omat lukijansa, vaikka olenkin vaivihkaa jonkin julkkiksen muistelmat siirtänyt divariin uhmaten sääntöä, ettei lahjaa saa antaa pois.

8. Kirja, jota luen parhaillaan

Tämä syksy on ollut erilaisten elämänkerrallisten teosten aikaa. Olen lukenut Niinistön muistelmat ja nyt luen Halosesta kertovaa kirjaa Yksi meistä ja odottelen saavani käsiini Haataisen kirjan.

9. Kirja, jonka olen aikonut lukea

Olen vakaasti päättänyt, että jonain päivänä minulla vielä on aikaa ja tarmoa lukea venäläisiä klassikoita. Gogolin Kuolleet sielut ja muutama muu odottavat jo kutsuvina kirjahyllyssä sitä aikaa.

10. Haastan viisi bloggaajaa

Tämä oli mukavaa, vaikka huomenna varmasti huomaan listalta puuttuvan jonkun aivan keskeisen teoksen ja nytkin mielessä pyörii kirjoja, joita olisi ehkä pitänyt mainita.

En jää kuitenkaan jahkailemaan, vaan pistän haasteen edelleen kiertämään ja haastan Peten, Mirkan, Kaisan, Oksan ja Hannan.